1970 -1980

Susanna: Hevoshommaa olen harrastanut 6-vuotiaasta lähtien aluksi ratsastuskoulussa Tampereella, sitten hevostyttönä Pihkalan Markun tallilla, jossa innostuin myös ravipuolesta. Kun olin 15-vuotias, isä lupasi ostaa minulle hevosen kunhan ensin säästän puolet sen ostohinnasta. Tein ahkerasti töitä että sain rahat kasaan. Koulunkäynti vaan ei enää kiinnostanut, joten jouduin vuoden kuluttua myymään Yllätys -nimisen sh -ruunan.

Vuosina 1982-1983 kävin Ypäjän hevostalouskoulun, jossa sain peruseväät tähän hevoshommaan. Niitä on sitten tullut täydennetyksi matkan varrella monessa paikassa mm. Kari Mäkisen, Aimo Sulinin ja Satu Pessin talleilla. Sadun kanssa yhteistyö on jatkunut näihin päiviin asti mm. joka syksyisen varsanajo-opetuksen merkeissä. Parhaimpina vuosina on opetettavana ollut 5 varsaa. Vuonna 1988 valmistuin kuntohoitajaksi Turun terveydenhuolto-oppilaitoksesta ja tein välillä sen alan töitä lähinnä sijaisena, vakituista virkaa en onnistunut saamaan. Myös tehdastyö Laminossa on tullut tutuksi.

1990 - luku

Vaan veri vetää hevosiin... Vuonna -90 ostin R.R.Railakas-nimisen tamman (i. V.T.Ajatus, e. Raisutar, ei. Rajukas), jolla koetettiin ajaa kilpaa. Tossu ei oikein kulkenut tarpeeksi nopeasti, joten alettiin harjoitella ratsuhommia ja se tuntui olevan paremmin "Raikun" alaa. Vuonna -92 ostin "rappiotilan" Viljakkalasta, joka remontoitiin isän kanssa kuntoon ja pääsin muuttamaan unelmieni paikkaan.

No, Raikullehan piti saada kaveri, tuli R.R.Vilma (i. Vilkker, e. Lumike, ei. Luonnos). Vilma oli vaikea opetettava, kaikki konnankoukut se yritti, mutta kyllä siitä ravuri saatiin. Kyvykäs ja epävarma, 5-vuotiaana se meni 36,6 ja vauhti tuntui olevan rajaton, kunnes 7-vuotiaana murtui etupolvi tapaturmaisesti ja se joutui siirtymään siitokseen. Viljakkalassa syntyi neljä varsaa,: vuonna -97 ori Raivari (i. Pysteri, e. R.R.Railakas), vuonna -99 ori Raivi (i. Hermeli, e. R.R.Railakas), joka myytiin Ilmajoelle, vuonna 2000 Vilumi (i. Turtuma, e. R.R.Vilma), joka myytiin Ylöjärvelle ja vuonna -02 Intiaani (i. Turtuma, e. R.R.Vilma). Siellä minulla oli myös hoitohevosia sekalainen

seurakunta ja vanhan navetan joka soppi oli hyötykäytössä (Vanhassa AIV-säiliössäkin asui pieni poni). Vuonna -94 aloin seurustella Arin kanssa ja niin alkoi myös tuo koiratouhu viritä. (Koiraesittely Satukartanon Kennelin sivuilla.)

Viljakkalassa alkoivat tilat käydä auttamatta ahtaaksi ja aloimme etsiä isompaa maatilaa Ikaalisista, josta Ari on kotoisin. Sellaisen sitten löysimmekin ja kesällä -02 muutimme tänne Kilvakkalaan (huh, mikä ruljanssi, onneksi oli paljon apureita) ja aloimme rakentaa uutta 8 hevosen tallia omana ja talkootyönä. Kiirettä piti koko kesän, mutta niin vaan talutettiin hevoset uuteen talliin 30.9. Oli se hieno hetki, me ja talkooväki olimme ihan tippa silmässä. Vilmakin vaan pyöri varsan kanssa ympäri karsinaa ja hörisi, aivan kuin olisi kiitellyt. Tästä 9 päivän kuluttua isäni kuoli äkillisesti! Olimme kaikki aivan surun murtamia, mutta onneksi isä ehti nähdä, että talli valmistui. Siitä hän oli aivan erityisen onnellinen, että sai taluttaa omistamansa Raivarin uuteen talliin.